Author Topic: Suomalaisia? / Any Finns?  (Read 114714 times)

Offline PekkaV

  • Posting Member
  • *
  • Posts: 6
Itse olen menossa yksityiselle puolelle leikkaukseen, omaan "tosi" pienet gynot... mutta sen verran kuitenkin, että nyt noi nöpöttävät nännit saa lähteä. Hoikassa kunnossa olen ihan, tällöin inhottavasti puskee "laajentuneet" nännit läpi.

Miten ihmeessä joku on käynyt 3x leikkauksessa saamatta silti gynoa pois?! Nyt rupesi huolettamaan.

Minulle sanottiin, että tehdään ensin "reikä" josta imetään rasva pois. Sitten nänninalapuolelle puolikuun-muotoinen viilto josta poistetaan gyno. Kuulemma rintarauhasta kuuluu jättää vähän, ettei tule "lommoa" rintaan.

Kysyin uusiutuuko tämä gynekomastia, lääkäri sanoi että on tehnyt näitä paljon eikä ole koskaan uusiutunut kun oikein poistaa. Eli uskon tähän  :D

Julkiselle kirurgi ei suostunut antamaan lähetettä, kuulemma niin pienet ettei ne leikkaa kuin kunnon "tissejä".

Olen opiskelija, ja laski minulle mielestäni aika hyvän alennuksen (Rasvaimu + paikallipuud + gynon poisto nännin alta viillosta 1650e), normaalisti kuulemma operaatio maksaa hänellä väh. 2000e.

Itselläni on luullakseni "pehmeää" rasvakudosta suurin osa, tai rintalihakset muuten "kovat" mutta nännit ulospäin nöpöttää ja ne nännit ja ympäristö kohtis pehmeetä. Rauhaset tuntee kyllä hyvin, varsinkin vasemmassa paljon isompi.

Onko kehon rasvoilla merkitystä lopputuloksen kannalta, tietääkö kukaan? tarkoitan nyt ihan 5-7kg tiputusta. Sori jos epäselvä tämä kysymys, mutta onko parempi olla mahdollisimman "laihassa" kunnossa vai miten? Kiitos tosi paljon!

Offline Fingyno

  • Posting Member
  • *
  • Posts: 13
Onko kehon rasvoilla merkitystä lopputuloksen kannalta, tietääkö kukaan? tarkoitan nyt ihan 5-7kg tiputusta. Sori jos epäselvä tämä kysymys, mutta onko parempi olla mahdollisimman "laihassa" kunnossa vai miten? Kiitos tosi paljon!
Näin maallikkona pähkäilen asian näin: Jos ylipainoa on paljon, kannattaa laihduttaa ennen leikkausta koska laihduttaminen on leikkaukseen verrattuna hidas prosessi ja näin ihmisen iho ehtii mukautua muutokseen eikä sitten jää mitään roikkuvaa ihoa operaation jälkeen.

Toisaalta taas ei kannata laihduttaa itseään ennen operaatiota mihinkään revityn kireeseen kuntoon. Miksi? Ajattelin asian niin että jos on hieman extra rasvaa niin kirurgin on sitten helpompi imeä enemmän näitä pulleampia rasvasoluja pois, eli operaation jälkeen rinnoissa on vähemmän rasvasoluja jotka ei sitten enää ikinä tule takaisin. :) Itse menin leikkaukseen noin 5 kiloa "ylipainoisena"....mun ns.kesäkunto (vatsalihakset näkyy) on noin 76kg, mut leikkaukseen menin talvikunnossa eli 81 kiloisena :D Ja siis selvennyksenä että en mikään läski ole 81 kilosenakaan...heh.

Mut tää on vain mun pohdiskelua...tiedä sitten onko tuossa mitään järkeä. Mut itsestä tuo tuntui parhaalta ratkasulta.


Offline Tykkitissi

  • Posting Member
  • *
  • Posts: 9

Jokos sulla Tykkitissi on komiat mustelmat? mulla oli pahin vaihe mustelmien osalta jossain 4-5 päivää operaation jälkeen...rintakehä näytti kun ois pesäpallomailalla hakattu :D


Joo no rinta on melkein kokonaan mustelmaa. Ihan niin kuin olisi pesarilla hakattu. Turvotusta on kans aika paljon. Näyttää siltä kuin olisi käynyt ottamassa silikonit ;D. Leikkauksesta on vasta 4 päivää, niin kai tuossa menee aikaa ennen kuin turvotus laskee jos sullakin oli turvotusta vielä 12 päivää operaation jälkeen...

Tosta painevaatteesta, niin suurin osa kutinasta johtuu varmaan vanhoista teipeistä ja niistä jääneistä liimoista kun ei vielä uskalla suihkussa hangata niitä pois.

Painosta on paha sanoa, mutta uskoisin kans, että leikkaukseen olisi paras mennä "sopivan" kokoisena. Jos ylipainoa on paljon, niin sitä kannattaa varmaan pudottaa, mutten usko että siitä on apua jos laihduttaa itsensä ihan kuivan kesän oravaksi. Itse menin operaatioon noin 180cm/78kg. Vatsapalikat ei kyllä näy, mutten kyllä mikään vappupallokaan ole.

Offline Tykkitissi

  • Posting Member
  • *
  • Posts: 9
Jee, eilen sai tikit pois. 3 viikkoa joutuu vielä pitämään tätä tukisidettä.

Kyselin semmoista painepaitaa tuolta lymedistä, mutta hintaa semmoisella on joku melken 240e, niin ajattelin että voivat pitää tunkkinsa...

Mites sulla Fingyno etenee toipuminen? Tai muut jotka olette käyneet leikkauksessa, niin kauanko teillä on mennyt ennen kuin turvotus on hävinnyt? Itsellä viikko nyt operaatiosta ja turvotus on vielä melkoista ja mustelmatkin kohtuulliset.

Offline Fingyno

  • Posting Member
  • *
  • Posts: 13
Jee, eilen sai tikit pois. 3 viikkoa joutuu vielä pitämään tätä tukisidettä.

Kyselin semmoista painepaitaa tuolta lymedistä, mutta hintaa semmoisella on joku melken 240e, niin ajattelin että voivat pitää tunkkinsa...

Mites sulla Fingyno etenee toipuminen? Tai muut jotka olette käyneet leikkauksessa, niin kauanko teillä on mennyt ennen kuin turvotus on hävinnyt? Itsellä viikko nyt operaatiosta ja turvotus on vielä melkoista ja mustelmatkin kohtuulliset.

No kylläpä oli paidalla hintaa, hyvä etten ees sit kysynytkään sitä. Kyllä tota kietaistavaa mallia kestää ennemminkin kun pistää 240 euroa paitaan jolle ei oo sitten koskaan enää käyttöä.

Ihan hyvin etenee toipuminen, eilen tuli 3 viikkoa operaatiosta. Sen kunniaks tein vähän rintalihas-treeniä salilla. Tosi varovaisesti kyllä vielä, ei tässä kannata liikaa hötkyillä. Mut ei mitään kipuja tms ollut. Kosketukselle rinnat on aika arat vielä, eli kaikki rajumpi lähikontakti on kyllä vielä pois suljettu tässä vaiheessa. :\ ;)  Se paineside kyllä antoi aika mukavasti suojaa, mut nyt kun en enää sitä käytä niin välillä tulee "kolhaistua" itseensä ja siinä kyllä tuntee lievää kipua, tai ehkä kipu on liian voimakas sana...parempi olis varmaan epämukavuutta?

Kun lukee tämän palstan ulkomaalaisten kokemuksia niin monella tuntuu selvää turvotusta olevan vielä pari kuukauttakin operaation jälkeen. Puoli vuotta tuntee olevan semmonen aika että pitäis se lopullinen tulos näkyä. Kuullostaa pitkältä ajalta...

Offline karn

  • Posting Member
  • *
  • Posts: 6
Itse pääsin pitkän (vuosia) kestäneen valittelun jälkeen viimein leikkausjonoon. Kirurgi selitti vähän epämääräisesti miten leikkaus tehdään ja "siitä jää jäljet mitkä jää" ns. niin sanoen, että jää pahemmatkin jäljet..

Mutta kirurgi on kumminkin PHKS:n plastiikan ylikirurgi ja paikallisen yksityisen plastiikkakirurgi, niin ei uskoisi hänen tekevän huonoa jälkeä?

Vituttais aivan suunnattomasti jos vielä tämän jälkeen jää jäljet jonka takia ei kehtaa saunaan mennä.

Mitenköhän pitkä toipumisaika tuossa on, että pääsee harrastelemaan kamppailulajeja? Yksilöllistä tietty. Mutta pystyykö jo kuukauden sisään harrastelemaan?

Offline Fingyno

  • Posting Member
  • *
  • Posts: 13

Mitenköhän pitkä toipumisaika tuossa on, että pääsee harrastelemaan kamppailulajeja? Yksilöllistä tietty. Mutta pystyykö jo kuukauden sisään harrastelemaan?

Riippuu varmaankin tosi paljon kamppailulajista ja millasta treeniä tarkotat. Itselläni on operaatiosta nyt reilu 3 viikkoa ja ei tulis mieleenikään vapaaehtosesti ottaa mitään iskuja vastaan rintalihaksien kohdalle. Mulle tehtiin vain rasvaimu, ja kuvittelisin että jos tehdään sen lisäksi myös rauhasen poisto niin sillon kannattaa olla vielä varovaisempi koska leikkaushaavoja on useampi.

Kyllä mä nyt pystyisin jo treenaamaan, mutta en ottelemaan:) Tai jos sun lajissa on mahdollista käyttää rintapanssaria/suojaa niin ehkä sen kanssa voisi ottaa kevyttä matsia. Mut jos sun lajissa otetaan kontaktia yläkroppaan niin voisin kuvitella että ottelemisesta tulee useamman kuukauden tauko. En ole lääkäri joten tämä on vain mun mielipide:)

Offline Fingyno

  • Posting Member
  • *
  • Posts: 13
En huomannut tuossa aikaisemmin mainita että pidin haavateippiä kaks viikkoa ja nyt oon viikon käyttänyt arpien päällä Kelo-Cote silikonigeelia. http://www.aconordic.fi/kelocote.aspx

Kirurgi suositteli tuota yhdeksi vaihtoehdoksi. Kallistahan se on kuin mikä, reilu 20 euroa pikkuriikkinen tuubi mutta toisaalta mun haavat ovat vain pienet pisteet joten geeliä ei kulu paljoa.

Offline miestissi

  • Member
  • *
  • Posts: 2
Voi veljet, voi veljet ja voi veljet! Aivan mahtavaa löytää tällänen foorumi! Itse olen vasta viimeisen vuoden sisällä päässyt käsitykseen siitä, miksi tissini ovat aina olleet kiusalliset ja mikä minua on vaivannut.
No, nyt on leikkauksesta viikko, pää yhä pyörällä ja miestissit ovat pois. Julkiselta puolelta mulla on tosi hyviä kokemuksia tarjolla, jos joku vain haluaa kuulla?

Offline Tykkitissi

  • Posting Member
  • *
  • Posts: 9
Mitenköhän pitkä toipumisaika tuossa on, että pääsee harrastelemaan kamppailulajeja? Yksilöllistä tietty. Mutta pystyykö jo kuukauden sisään harrastelemaan?

No itselläni leikattiin tissit pois vajaat pari viikkoa sitten. Lääkäri määräsi 4 viikkoa saikkua ja ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että olisin ainakin sen kuukauden harrastamatta mitään kamppailulajeja. Sekin ettei haluaisi tisseihin mitään osumaa, mutta muutenkaan ei tulis mieleenkään tehdä käsillä mitään repiviä tai muuten nopeita liikkeitä.

Tuosta kirurgien tasosta, niin suomessa lääkäreiden taso on maailman huippua ja usen tosiaan samat lääkärit leikkaavat sekä julkisella, että yksityisellä puolella. Itseäni mietitytti aika paljon kans noi leikkausarvet. Kuitenkin koko operaatio hoitui semmoisista suht. pienistä viilloista nännien alareunoista. Uskoisin että kun arvet paranee ja vaalenee, niin ne on kyllä aika huomaamattomat. Muutenkin jos pitäisi valita tissit vai arvet, niin ottaisin ne arvet. Niistä on kuitenkin niin paljon vähemmän haittaa kun tisseistä...

Miestissi, kerro ihmeessä kokemuksia. Kiinnostaisi kuulla muidenkin kokemuksia, jotka ovat käyneet julkisella puolella leikkauksessa. Itsellä tosiaan kohta kaksi viikkoa takana leikkauksesta. Mustelmat on nyt pienentyneet jonkin verran, mutta turvotusta on vielä aika paljon. Odottelen vaan, että tulisi se 2 viikkoa täyteen niin pääsisi pitkästä aikaa saunaan :)

Offline miehellatisut

  • Member
  • *
  • Posts: 2
Moi! kiva että tällänen löyty! Mulla on ollut jo murrosiästä saakka isot rinnat verrattanu muuhun kehoon, eli niin että näkyy just häiritsevästi paidan läpi, nännin alla on kovaa kudosta varmaan 2-4cm verran ja nännit ovat kokoajan turvonneen näköiset, joten sen on oltava gynekomastiaa. Muutenkin koko asia on häirinnyt minua monta vuotta ja masentanut ja tuhonnut itseluottamukseni, en pysty käymään muiden kanssa saunassa,uimassa(kävin viimeksi 5vuotta sitten uimassa), kesäisin en voi käyttää t-paitaa vaan pidän pitkähihaista joka on erittäin naurettavaa. Minulla olisi  pari kysymystä teille jotka olette hoitaneet gynon paikallisessa..eli miten lääkäri totesi gynekomastian? mitä toimenpiteitä siinä on ja kauan yleensä kestää että pääsee leikkaukseen? itseäni ei kauheasti kiinnostaisi esitellä kiveksiäni ventovierraille, luin jostakin että tutkivat hormoonien takia jne syy miksi ei huvittaisi esitellä intiimipaikkojani koska häpeän kehoani.

kiitos jos joku viitsii vastata! ja onnea niille ketkä on päässyt tästä pirusta eroon!

Offline Tykkitissi

  • Posting Member
  • *
  • Posts: 9
No itselläni kukaan ei kyllä kopeloinut kasseja. Jos gynekomastia on tullut murrosiässä ja tissit ei sen jälkeen ole kasvaneet niin ei ainakaan itselle tehty mitään testejä. Eri asia jos tissit kasvaisi koko ajan, niin sitten voisi epäillä jotain häiriötä hormonitasapainossa, huonoa lääkitystä tai jotain muuta vajaatoimintaa.

Itse kävin yksityisellä rintakirurgilla ja tämä ihan silmämääräisesti ja hieman rintoja koskettamalla totesi gynekomastian. Mulla ei mitään kovin suuria rintoja ollut, lähinnä semmoiset ärsyttävät tötteröt. Noh kyseinen kirurgi laittoi lähetteen julkiselle puolelle kirurgille joka totesi saman, että rinnoissa on vähän ylimääräistä rauhaskudosta. Siinä samalla hän varasi ajan leikkaukseen. Tämän jälkeen piti käydä mammografiassa ja sitten vaan odotella leikkausta.

Lääkäriin menoa ja itse operaatiota ei kannata mitenkään jännittä tai ajatella, että se olisi noloa. Kyseiset lääkärit kuitenkin hoitaa gynekomastiaan liittyviä juttuja yllättävän paljon. Kyseinen kirurgi, joka meitsin leikkasi sanoi tekevänsä kunnallisella puolella näitä leikkauksia viikottain.

Omasta mielestäni jos asia yhtään vaivaa, niin ei muuta kun lääkäriin vaan.

Offline miestissi

  • Member
  • *
  • Posts: 2
Huh. Sainpahan kerättyä rohkeutta kertoa nyt tällekin palstalle anonyymiyden turvin kokemuksistani. Mistähän sitä alkais... No, vaikka ihan alusta. Ne joita ei kiinnosta, voi hypätä suoraan kuuden kappaleen päähän. Eli, murrosikäni alkoi tosi varhain, 12 vuotiaana olin jo lähes nykyisessä karvoituksessani ja pituutta riitti kivasti. Sukupuolielimet oli kuin miehellä, joten hormonitasapainoissa oli ilmeisesti vikaa.

Ihmeellisesti tuossa 13 korvilla alkoivat rinnat aristaa ja nännit nöpöttää, mutta äiti kertoi sen kuuluvan murrosikään. Uskoin, tietysti. Yläasteella sitten kasvoi ensin vasemman nännin alle pienen pieni möykky ja piakkoin oikealla puolella sama juttu. Siitä alkoikin sitten hävetys ja inho omaa rintakehää kohtaan. En pahemmin pitänyt kireitä paitoja tai ollut yläosattomana, koska ajattelin minulla olevan lihaville ominaiset miestissit. Korostettakoon siis, että en ole koskaan ollut lihava, mutta hoikkaa vartaloani ympäröi hyvin paksu nahka, jossa siis on vahva rasvakerros (sieluntoverit ymmärtänevät).

Viime vuonna laihduin sitten armeijassa painoindeksiltäni alipainoisen puolelle, jolloin nahastani lähti lähes kaikki rasva. Harmikseni tissit eivät kuitenkaan kadonneet, joten ryhdyin selvittämään syytä rintalihasten päällä nököttäviin rumiluksiin. Löysin vastauksen, gynekomastia. Tämän vuoden alusta ajattelin, että eiköhän tuokin ongelma häivy kunnon treenillä ja aloitin kuntosaliharjoittelun. Neljästi viikossa kahden tunnin treeni parin kuukauden ajan ja tissit pysyivät paikallaan. Lihakset kasvoivat kyllä, joten se vain pahensi tilannetta.

Huhtikuussa otin itseäni niskasta kiinni ja soitin omalääkärilleni. Tiesin jo siinä vaiheessa tissieni olevan niin pienet, että terveyskeskuslääkäri ei olisi ryhtynyt toimeen. Siksipä hoidinkin asian puhelimessa ja liioittelin tilannetta hieman. Sain komennuksen lähteä verikokeisiin, joissa hormoniarvoni mitattaisiin. Tiesin, ettei niistä paljastu mitään, koska tilanne oli jo pitkään ollut stabiili, mutta menin kuitenkin.

Tulokset olivat normaalit, joten pääsin julkiselle puolelle kirurgin vastaanotolle. Vastaanotto oli jo heinäkuun alussa. Kirurgi oli mies, mikä saattoi pienten tissieni tapauksessa olla ratkaisevaa. Alkuun hän päivitteli, että on noita isompia ja nuohan ovat lähes tavalliset, mutta puristeli hetken, tuijotteli ja jutteli. Tuntemukseni oli aivan uskomaton, kun kirurgi nojasi penkissään taaksepäin ja totesi, että voidaanhan nuo leikata. Lupasi vielä täksi syksyksi leikkausajan, mutta painotti, että onnekseni kuulun Hatanpään piiriin. TAYSissa ei olisi varaa kuulemma leikata minun tissieni kokoisia gynoja.

Siis yksi puhelu, verikokeet ja kirurgin vastaanotto - ja leikkausaika oli luvattu. Syyskuun lopulla tuli kirje, että leikkaus tehdään 17.9. Hatanpään osastolla B3. Tätä edelsi kontrollikäynti viikkoa ennen osastolla, jolloin minulle katsottiin tukisukat valmiiksi ja udeltiin, etten vain ole alkoholisti. Leikkausta edeltävän päivän tuijottelin tissejäni ilkeästi ja muistuttelin nöpönänneilleni jatkuvasti, että pian ei enää nähdä. Söin vielä juuri ennen kahtatoista ja join runsaasti, koska aamulla ei enää saanut.

Leikkauspäivä alkoi seitsemältä, jolloin minulle annettiin ensimmäinen Diapam rauhoittamaan mielialaa. Vaihtelin vaatteet ja tapasin ensimmäisen kerran minut leikkaavan lääkärin. Hän oli nainen, ja ensimmäinen pettymys lävähti vasten kasvoja. Kun nostin paitaani, jotta lääkäri saattoi piirtää tissien ympärille leikkausalueet, hän otti hyvin ylimielisen katseen ja totesi, että "onpas pienet". Piirsi leikkaushaavat kuitenkin ja kertoili operaatiosta, mutta huomautti pariin kertaan ettei leikattavaa ole paljon, ikään kuin minä olisin syyllistynyt johonkin väärinkäyttöön ja seitsemän vuoden turhaan häpeämiseen.

No, hän lähti ja minut vietiin leikkaussaliin. Siellä kaikki olivat ystävällisiä, rauhoittelivat, esittäytyivät, laittoivat tipan ja.... vips. Ei muistikuvaa. Heräsin myöhemmin vailla minkäänlaista kipua ja pyysin kahvia. En saanut ja nukahdin kesken lauseen taas pariksi tunniksi. Tätä jatkui iltakuuteen: nukahtelua ja kahvin ruinausta. Eikä missään ollut kipua. Illalla olin jo energinen ja menin nukkumaan vasta kahdelta, koska en halunnut ottaa unilääkettä. Särkylääkettä tuotiin melko aktiivisesti.

Seuraavana päivänä kyseltiin vointia ja päästettiin piakkoin kotiin. Kotona tisseissä oli vain teipit tikkien päällä ja tukiliivi, mutta tulosta ei näkynyt turvotuksen takia. Särkylääkettä en syönyt enää kahden päivän jälkeen ollenkaan ja teipitkin otin pois jo viiden päivän päästä. Sairaanhoitajasiskoni poisti tikit viikon päästä. Tästä viikon päästä soitin kirurgille, että tissit on kovat ja entistä isommat. Niihin oli pakkautunut imunestettä ja verta, jotka kirurgi imi pois isolla pillillä. Silloin olin mykistyä: tissit olivat ensimmäistä kertaa poissa. Kirurgi lupasi, että nestettä tulee uudestaan, mutta se poistuu itsestään tai se voidaa imeä taas pois.

Nyt leikkauksesta on tasan kolme viikkoa, ja tuossa on jälleen melko pahat tisut rinnalla, mutta tiedän sen johtuvan yhä turvotuksesta, arpeutumisesta ja nesteestä. Viikon päästä on kontrolli, jossa viimeistään otetaan nestettä taas pois ja katsotaan, miten leikkaus onnistui. Vituttaa vaan nyt, kun poistetut rintarauhaset tuntuvat olevan yhä tuolla sisällä. Neste on niiden paikalla, joten tuntuu kuin leikkauksesta ei olisi ollut mitään hyötyä. Mutta tiedän ja uskon, että tilanne kyllä tasaantuu.

Pitkä sepustus, mutta lopputulema on, että olen hyvin tyytyväinen. Kustannukset kokonaisuudessaan ovat peräti 110 euroa ja kaikki meni nopeasti. Ja nyt kun hoito on aloitettu, tiedän että se viedään myös loppuun, jos leikkaus olisi jotenkin mennyt pieleen. Jos kellään jäi kysyttävää julkisen puolen seikkailustani tai kokemuksista, kysykää.

Offline T3MM1

  • Posting Member
  • *
  • Posts: 11
Oliskos sulla näyttää kuvia leikkauksesta? Eniten kiinostaa minkä laiset arvet leikkauksesta jäi? Itsellä olisi joulukuun ensimmäinen päivä varattu kunnalliselle puolelle leikkaus aika.

Offline karn

  • Posting Member
  • *
  • Posts: 6
Joo, elikkäs maanantaina olis leikkaus.

Arvelutti hieman ja soittelin tuonne sairaalaan ja kyselin ketä on leikkaamassa jne. Kaksi lekuria kuulemma paikalla, toinen on kirurgi ja toinen on plastiikkakirurgi ns konsultoimassa/puheyhteyden päässä. Arveluttaa vieläkin hieman, että miksi ei voi tuo plastiikkakirurgi olla koko aikaa paikalla, jos ei siis ole tarkoitus. Hoitaja puhelimessa sanoi, että molemmille on varattu aikaa tuohon leikkaukseen, mutta sitä ei kuulemma varmasti tiedä onko molemmat paikalla.

Arveluttaa, vaikka en jaksaisi uskoa, että tuo "pelkkä kirurgi":kaan onnistuisi tuota ryssimään jotenkin arpien muodossa tj. Plastiikkakirurgin asenne vastaanotolla oli "vedetään viillot, saattaa mennä nännin ohikin, siitä jää jäljet mitkä jää". Niin vituttaisi aivan suunnattomasti jos tuo nyt ryssitään.

Toivottavasti ei satu tuttuja sairaanhoitajia maanantaille töihin.

 

SMFPacks CMS 1.0.3 © 2024